19.11.2015

Mikä on mun juttu?

Heippahei! 

Viime aikoina olen jotenkin päätynyt juttelemaan monen uuden ihmisen kanssa karatesta. On tullut puhetta siitä kuinka paljon panostan tähän.
Jokaisessa keskustelussa olen kuullut kommentin joka on mennyt suurinpiirtein näin: "Tosi hienoa et sä oot löytäny karatesta tollasen sun jutun jota haluut tehä noin intohimoisesti."


Nuo kommentit ovat pistäneet minut miettimään, että onko tämä oikeasti mun juttu? Onko karate juuri se asia mihin haluan tällä hetkellä käyttää suurimman osan minun ajasta, voimavaroista ja rahoista. 
Onko nimenomaan karate se mihin haluan panosta täysillä ja laittaa sen opiskeluiden ym edelle? Tykkään ja olen haaveillut myös hirveän monesta muusta jutusta, esim tanssista ja ulkomailla opiskelusta.
Tässä minä kuitenkin olen ja pohdintojen jälkeenkin olen tyytyväinen tilanteeseen. Karate on mun juttu.


Olin sunnuntaina elämäni ensimmäisellä brunssilla rakkaan ystäväni Linne kanssa. Puhuimme tulevaisuuden suunnitelmisa, unelmista ja tavoitteista. Linne sai minut ymmärtämään kuinka tärkeää se on, että ihmisellä on jonkinlaisia tavoitteita ja suurempia päämäriä elämässä.



Olin melkein kokonaan unohtanut ikävuoteni 16-20 kun en treenannut täysillä. Eniten silloin ahdisti se, ettei minulla ollut mitään "juttua." Tein monenlaisia asioita, näin ystäviä, matkustelin, kokeilin monenlaisia harrastuksia. Elin siis tavallaan varsin ihanaa elämää. Hyvää aikaa se olikin ja esimerkiksi vaihtovuosi Ecuadorissa oli aivan mahtava kokemus. Vietin kuitenkin myös usein iltoja suklaan seurassa itkeskellen. Ahdisti kun en tiennyt mitä tekisin elämälläni.. En tiennyt mitä tekisin seuraavana vuonna tai seuraavalla viikolla. Tein aina mitä milloinkin mieli teki. Kaipasin nimenomaan niitä päämääriä mitä tavoitella.


Varmastikaan aina unelmien ja tavoitteiden ei tarvitse olla sellaisia, jotka vievät näin paljon aikaa kuin minulla tällä hetkellä, mutta jonkinlaisia tähtäimiä on varmasti jokaisella hyvä olla. 
Nyt karateen sisältyy minun suurimmat tavoitteeni, ja onhan tää ihan mahtavaa elämää kun oikein miettii. Haluan panostaa tähän täysillä. Hienoa on myös se, että olivat kilpailutulokset mitkä tahansa, ja vaikka en enää saavuttaisi mitään suurempaa urallani, uskon että voin aikanaan tämän hyvällä omalla tunnolla lopettaa. Olen tehnyt parhaani, ja se riittää niin pikälle kuin riittää.


Saan olla tosi kiitollinen, että olen syntynyt sellaiseen maahan ja sellaiseen perheeseen. jossa minun on mahdollista tavoitella unelmiani täysillä
Lisäksi tälle matkalle on mahtunut ihan huikeita tyyppejä. Olen saanut tutustua ja viettää paljon aikaa ihmisten kanssa, jotka tulevat ihan eri maailmoista kuin minä, Ainoa yhdistävä tekijä on karate. Se on rikkautta se.

Jeah. Tässäpä tälläisia sekavia ajatuksia. Juuri nyt treeni-into on ollut kova ja olen nauttinut arjestani paljon. Fiilis  tietysti saattaa välillä olla huonompi, silloin voin vaikka palata lukemaan tätä tekstiä.

Nyt ollaan matkalla Pajulahteen maajoukkueleirille. Ihanaa kun sängyt on pedattu ja ruoat tehty valmiiksi, saa vain keskittyä treenaamaan, syömään ja nukkumaan. 

Ihanaa viikonloppua!

-Titta







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti