Kotimatkalla täältä Berliinistä ollaan, joten nyt taitaa olla aika kertoa mitä kaikkea reissuun on mahtunut. Syy ylipäätään koko reissulle lähtemiseen oli Berliinissä järjestetty kansainvälinen turnaus, Banzai cup. Kilpailuihin osallistu 33 maata, 203 seuraa ja 1560 kilpailijaa, vilinää siis riitti kun otteluita käytiin yhdeksällä eri tatamilla. Tällä kertaa reissuun lähti melkein koko meidän seuran kilparyhmä, eli viisi tyttöä minun lisäkseni ja tietysti iskä valmentajaksi. Päätimme, että tällä kertaa olisi kiva nähdä vähän muutakin kuin lentokenttä, hotelli ja kisapaikka joten varasimme reissuun kuusi päivää aikaa.Yöpaikkana toimi ihana ja tunnelmallinen selvästi reppureissaajien suosima hostelli, jossa me kaikki tytöt yövyimme samassa huoneessa kerrossängyissä.
Keskiviikkona ennen kukonlaulua oltiin Turun lentoasemalla josta seikkailu lähti käyntiin. Matka meni hyvin ja saman päivän iltana menimme jo paikallisen seuran salille treenailemaan. Siellä oli ystävällistä porukkaa, jotka mielenkiinnolla katsoivat meidän treenejäkin.
Torstaina oli tiedossa lepoa ja pyörimistä siellä täällä, DDR-museossakin käytiin ja monella eri metrolla matkustettiin.
Perjantaina teimme mielenkiintoisen reissun punttisalille. Olin jo suomen päässä googletellut kuntosaleja, ja jostain eteeni pompahti suomalaisen voimamiehen perustama vegaani-kuntosali. Sen verran erikoiselta kuulosti, että menimme kurkkaamaan minkälainen paikka on kyseessä. Lähimmältä juna-asemalta lähdimme haahuilemaan salia kohti ja johan oli mielenkiintoista seutua, graffitteja oli jokapuolella ja sekalaista sakkia tuli vastaan. Emme millään meinanneet löytää paikkaa, eikä paikallinen vastaantulijakaan ollut kuullut moisesta paikasta. Hän kuitenkin pisti antamani osoitteen navigaattoriinsa ja opasti meidät oikeaan paikkaan. Saavuimme siis jonkinlaiselle sisäpihalle, joka oli täynnä spray-maalattuja rakennuksia, kuulemma yökerhoja. Aikamoisilta bileluolilta näytti. Niiden keskellä oli musta ovi, jonka yläpuolelle oli spray-maalattu "Berlin strenght". Avasin oven ja hevimusiikki kantautui korviini kovaa. Siellä me sitten nosteltiin pelottavan näköisten vegaanien kanssa ja hyvin kulki!
Lauantaina sitten kisapäivä koitti, olin ilmoittautunut kolmeen eri sarjaan: naiset -68kg, avoin ja joukkue. Paljon matseja lähdin hakemaan, ja niitä myös sain. Klo 13-20 välillä otin 10 matsia. Päädyin kummassakin henkilökohtaisessa sarjassani pronssiotteluun, toisen(-68kg) voitin ja pääsin palkintopallillakin pyörähtämään. Joukkueottelut käytiin päivän lopuksi ja niistä ei paljon kerrottavaa jälkipolville jää. Päivän lopuksi istahdin katsomoon ja purskahdin spontaaniin itkuun, vähän väsytti.
Tyytyväinen päivään olen, sain hyviä matseja, onnistumia tuli paljon, kuin myös kehitettävää. Nyt on paljon videomatskua mistä taas katsoa mitä voisin ensikerralla tehdä paremmin. Positiivinen juttu oli myös se, että vaikka joukkoon mahtui myös tuttuja pohjoismaalaisia, minulla oli monta vastustajaa joita vastaan en ollut ennen ottanut.
Sunnuntaina oli ihana lepopäivä, herätys ilman kelloa, herkkuja, jätti-kirppari.
Nyt maanantaina täytyy myöntää että olo on kisojen jäljiltä edelleen aikas lailla kamala. Väsyttää, paikat särkee. kurkkuun sattuu, huulet ovat kuivuneet hiekkaparin tuntuiseksi ja on kylmä. Silti pohjavire on ihan positiivinen, tiedän että tämä menee ohi. Tuntuu hyvältä olla matkalla kotiin. Paljon ehti kuudessa päivässä tapahtua.
Perjantaina lähden Itävaltaan Premier liigan kilpailuihin, sitä ennen tiedossa vielä treeniä, lepoa ja hippasen koulua. Ja aina yhtä ärsyttävää laukkujen purkamista ja pakkaamista. Vaikka laukkua on tullut tässä parin vuoden sisään aika monta kertaa tullut pakattua, edelleenkin se tuottaa harmaita hiuksia lähes aina. Kisoja odotan silti taas innolla! Se onkin viimeinen ulkomaan kilpailu tällä kaudella.
Hyvää viikkoa!
-Titta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti