Vaikka tuo kilpailu olikin vain yksi muiden joukossa, on sillä minulle iso merkitys. Vaikka tippuisin koko loppuvuoden kilpailuissa ensimmäisellä kierroksella, tiedän että on MAHDOLLISTA että voin voittaa kenet tahansa. Se antaa motivootiota treeneihin ja uskoa itseeni.
Eikä siinä vielä kaikki! Meidän seuran Emma nappasi pronssia myös, voi sitä onnea kunnen tiennyt miten päin olla kun olin niin iloinen hänen puolestaan!
Turkissa silmäni aukesivat myös entistä enemmän sille, kuinka hieno kulttuuri karatessa urheilijoiden välillä on. Harvassa ovat ne urheilijat jotka käytävällä vastaantullessa jättävät vastaamatta hymyyn. Pronssiottelun jälkeen puolitutut urheilijat ja valmentajat tulivat onnittelemaan tai halaamaan. Jopa alkukierrosten vastustajani tulivat kättelemään vastaantullessa. Huikeeta!
Mitäs muuta?
Koulu on alkanut rullamaan ja päivät tuntuvat kevyemmiltä kun porukka ja toimintamallit alkavat olla tuttuja. Olen todella nauttinut opiskelusta ja siitä että päivissä on ihan uudenlainen rytmi.
Pari viikkoa sitten iski kova vatsatauti ja jouduin jättämään tampereen Finnish Openin valitettavasti väliin. Painoa tippui viisi kiloa ja jokunen päivä meni siitä palautuessakin.
Viimeviikonloppuna olin kuitenkin jo siinä kunnossa että pystyin osallistumaan maajoukkueleirille. Oli todella kiva olla pitkästä olla leirillä Pajulahdessa. Hyviä treenejä ja treenikavereita!
Nyt istun lentokoneessa ja suuntana on Saksan Coburg, jossa järjestetään karate1 Premier leaguen kisa. Fiilis on hyvä. Treeneissä on kulkenut hyvin ja tuntuu kivalta mennä ottelemaan. Coburgissa ei olekaan ennen kisoja järjestetty, on mielenkiintoista nähdä millaisesta kaupungista on kyse. Iso kisa on taas kyseessä, sarjaani on ilmoittautunut 49 ottelijaa. Katsotaan mihin tästä Honkilahtelaisesta tällä kertaa on.
Ihanaa syksyistä viikonloppua!
-Titta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti