-Hyvää kiitos, treenejä ja töitä. Kovasti odotan Turkuun siirtymistä, koulun ja kisakauden alkamista.
Tuollaisen keskustelun olen tässä elokuun aikana käynyt monen ystävän ja tuttavan kanssa ja siinäpä tiivistetysti minun kuulumiset. Hyvin tavallista arkea siis. Hyvää sellaista.
Keskiviikkona oli pitkästä aikaa sellainen treeni, kun tuntui ettei mikään suju. Kroppa tuntui jäykältä, tekniikat huonoilta ja kaikki luovuus oli päästä kadonnut. Treenin lopuksi suojia riisuessa meinasi pari kyyneltä karata silmänurkkaan. Sen suurempaa syytä en tuolle vireelle keksinyt, olin nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja fiilis ennen treenejä oli hyvä. No, tuollaisia päiviä vaan joskus on. Oikeastaan hetken kuluttua fiilikseni oli varsin hyvä, kun tajusin, että en tosiaan muista milloin viimeksi olisi ollut samanlainen päivä. Sehän tarkoittaa sitä, että treeneissä on viimeaikoina kulkenut todella hyvin!
Torstaina olin loikkimassa, jonne sain mukaani Sonjan! Aikaisemmassa postauksessa kerroin, että hän keksii aina uutta, muutama puolimarathon ja triathlon on testattu hänen innoittamanaan. Torstaina hän varovasti kertoi uudesta villistä ideasta ensikesäksi jolle aluksi nauroin, mutta vähän jäi kyllä mietityttämään josko sen voisi oikeasti toteuttaa. Kerron lisää jos tulee toteutukseen! :)
Viikonloppuun mahtui monenlaista mm. karatenäytös, mäkivetoja, suppailua, puuhommia ja kirkon penkissä istumista. Kiitos kaikille näytöstä katsomassa olleille!
Se olikin viimeinen viikonloppu vähään aikaan, kun ei olla reissussa. Ensiviikolla on leiri ja 13 päivän kuluttua avaan kisakauteni Istanbulin tatameilla!

Nyt kipinkapin nukkumaan niin jaksan aamulla taas lyödä ja potkia. Huomenna minulla onkin myös kolmanneksi viimeinen työpäivä!
Ihania (ehkä)viimeisiä hellepäiviä!
-Titta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti