Kauniita aamuja

En erityisemmin pidä aikaisista aamuherätyksistä. Tänä kesä olen kuintenkin

 töiden takia joutunut aloittamaan aamutreenit suhteellisen aikaisin aamulla ja olen loppujen lopuksi ollut todella mielissäni siitä. Kesäaamut ovat vaan niin kauniita, aurinko nousee pikkuhiljaa, linnut laulavat, ilma on raikas ja lämpenee pikkuhiljaa. Monena aamuna treenien jälkeen olen vielä ennen kahvilan(jossa työskentelen) avaamista käynyt huuhtelemassa treenihiet pois iholta Pyhäjärvessä. Voi miten hyvältä tuntuukaan jatkaa päivää tuollaisten aamujen jälkeen.

Kesän maanantai-aamut olen aloittanut punttisalilla penkkipunnerrusta treenaten. Sitä ei meidän seurassa muut tytöt tee, mutta minulle päätettiin ottaa pieni penkki-kuuri. Punnerrus on nimittäin ollut minulle todella heikko suunta. Varsinkin kapealla otteella tehdessäni ei varmaan kovin moni ole tunnistanut tuota polvet maassa kiemurtelua punnertamiseksi. Kesän aikana tulokset ovat nousseet vähäsen, eivät silti kovinkaan huimasti tai nopealla vauhdilla. Muussa tekemisessä olen kuitenkin  huomannut, että jotain vahvistumista on tapahtunut. Varsinkin käsillä seisonnassa olen kehittynyt suurin harppauksin ja myös karatessa yleistä vahvistumista on tekniikoihin tullut. Ja ihan vaan punnertamisessa on kiva huomata että pystyn tekemään puhtaita liikkeitä.

Tänään oli poikkeuksellisen aikainen aamu. Treenit pidettiin Turussa josta on vielä tunnin ajomatka töihin Euraan. Satuin nukkumaan  pikkuisen pommiin, joten montaa minuuttia ei kestänyt että olin herättyäni autossa istumassa. Matkalla huomasin puhelimeni jääneen kotiin. Treenien jälkeen soitin äidille varmistussoiton(iskän puhelimesta) että puhelin oli jäänyt sinne ja harmittelin kun niin oli päässyt käymään ja monenlaista säätöä tuo unohdus aiheuttaisi.. Noh, mitä tekee äiti? Voitelee pussillisen juuri leipomiaan lämpöisiä sämpylöitä, hyppää autoon ja ajaa matkamme varrelle meitä odottomaan. Olen kyllä niin kovin kiitollinen tuosta äidistäni, joka hymy huulilla vaan huolehtii meistä, pesee pyykkejä, laittaa ruokaa ja ottaa vastaan kärttyisiä ja väsyneitä treeneistä ja reissuilta palaajia.

Loppuun vielä pikkuinen kevennys. Päätin alkaa fanittaa Harry Potteria ja hankin tuollaisen alla olevassa kuvassa näkyvän salama-arven. Eikä tuo vielä mitään, näkisitte sen toisen!

Ei vaan, raapaisin ihan omalla peukalollani itseäni punttitreeneissä, kun ote lipesi kantamastani alustasta.

Huisia viikonloppua!

-Titta