Mistä kaikki alkoi?

"Minkä ikäsenä sä oot alottanu karaten?" tai "Miten sä keksit alottaa karaten harrastamisen?" taitatavat olla yleisimpiä kysymyksiä mitä minulta karaten osalta kysellään. Noihin on minun tavallaan hankala vastata, kun en itsekkään tiedä.

Se selittää kuitenkin paljon, kun kerron isäni olevan sekä maajoukkeen vastuuvalmetaja, että minun henkilökohtainen valmentajani.

 Taisin tavallaan syntyä karaten keskelle. Iskä vielä treenasi minun ollessani pieni aika paljon ja perusti Euraan muutettuamme oman karateseuran. Mentiin aina välillä pienenä isoveljien kanssa iskän treeneihin mukaan hippaa pelailemaan.

Ensimmäiset kisani taisin käydä ollessani 6-7 vuotta vanha. Alle 9-vuotiaat eivät vielä kisoissa potki tai lyö toisiaan, vaan he käyvät "pyykkipoika-matseja", jossa neljä pyykipoikaa kiinnitetään kummankin ottelijan karatepukuun ja niitä koitetaan sitten irrotella vastustajan puvusta. Se on muuten herttaista katseltavaa!

Tämä kuva on ensimmäisistä kisoistani tuon neljän vuoden tauon jälkeen. Estonia Open 2014.

Karaten alkeiskurssin aloitin kuitenkin vasta vähän ennen kymmenen vuoden ikää. Harrastus tuntui luonnolliselta ja kivalta aloittaa, kun isä ja isoveljetkin harjoituksissa kävivät. Karate ei tuolloin missään nimessä ollut ainoa harratus, kävin myös ainakin yleisurheilussa, käsityökoulussa, kid mixissä ja 4H-kerhossa ja kokeilin monenlaista muutakin(jopa käyrätorven soittoa, hihi).

Kisareissuista tykkäsin todella paljon. Tutustuin sarjani tyttöihin ja meillä oli tosi kivaa yhdessä, pelattiin hippaa, juotiin pillimehua ja jännitettiin kisoja. Osan kanssa pidetään edelleenkin yhteyttä vaikka karate ei enää olekkaan yhdistävä tekijä.

Vaan enpä olisi arvannut kun ensimmäisissä kilpailuissani tatamin reunalla iskän vierellä jännitin, että 15 vuoden kuluttua olisin edelleen iskän vierellä jännittämässä vähän isommilla tatameilla.

kuva:Jarmo Laitinen

Tämänkin viikon treenit ovat sujuneet hienosti. Varsinkin puntilla tuntuu että kehitystä on tullut ja harmaita hiuksia minulle aiheuttavissa painonnostoliikkeissä(tempaus ja työntö) alkaa näkyä toivon pilkahduksia.
Tänään sain hassun ja todella voimakkaan vatsakrampin vähä ennen päivä-treeneihin lähtöä. Jouduin jättämään treenit väliin ja jäämään kotiin itkemään ja syömään särkylääkkettä. Kramppi kuitenkin helpotti yllättävän nopeasti ja iskä tuli vielä minun kanssani uudestaan salille vetämään treenin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

-Titta