Viimeviikon jännittävin tapahtuma taisi olla torstaina. Koin pieniä epätoivon hetkiä kun neljän maissa tein lähtöä kotoa. Auto ei käynnistynyt, ei sitte millään vaikka iskäkin yritti. Olin sopinut kaverini kanssa treenitreffit klo 17.00 urheilukentälle(jonne matkaa yli 20km) ja olin luvannut piipahtaa työpaikalla vielä matkanvarrella. Puhelimesta akku loppu ja laturi hukassa. Aika alkoi käydä vähiin ja meinasi tulla hätä. Noh, tiraurin pari kyyneltä ja hengitin syvään. Sain idean ja lähdin hurjaa vauhtia pyörällä sotkemaan isolle tielle, pistin pyörä puskaan piiloon, nostin peukalon pystyyn ja ensimmäinen auto nappasi minut kyytiin!! Sattui olemaan tuttava joka ei ollut menossa edes niin pitkälle kuin minä, mutta oli niin ihana että heitti minut kuitenkin työpaikalle. Ja töissä oli toinen tuttu joka lupasi viedä loppumatkan. Kyllä Eurasta löytyy mukavaa porukkaa! Olin tasan klo 17.00 urheilukentällä ja fiilis mitä parhain. Loppujen lopuksi kaikki menikin ihan nappiin. Vedin vähän liiankin kovan treenin kun oli niin hyvä fiilis ja seura. Vaikeuksien kautta voittoon.
Perjantai-iltana treenipäivän jälkeen suuntasin pikkuveljen(josta on tullut minua pidempi!) kanssa Mynämäkeläisen navetan vintille tansseihin. Näin siellä rakasta ystävää kahden vuoden jälkeen. Bändi soitti, ihania ihmisiä, paljon naurua ja tarjolla salaattia ja hedelmiä, ihana ilta!
Tämäkin viikko on alkanut hyvin, päivien kaava on mennyt suurinpiirtein näin: aamutreeni, töihin, iltatreeni, rantasaunalle, nukkumaan. Olen nauttinut hirveästi siitä, kun päivät ovat täynnä ohjelmaa ja kuitenkin tuo työ on aika kevyttä, joten energiaa treeneihin on riittänyt hyvin.
Sellainen sekava selitys, punaista lankaa turha etsiskellä.
Iloista juhannusta!
-Titta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti