22.10.2015

Kilpailukauden päätösfiiliksiä



Itävalta otti vastaan raikkaana, kauniina ja hiukan sateisena. Iskän ja muun maajoukkueen kanssa oli kiva lähteä reissuun 4:15 herätyksestä huolimatta fiilis oli yllättävän hyvä.

Olin edellisten kisojen jäljiltä saanut flunssan ja sitä parantelin ja treenailin kevyesti edellisen viikon valmistautuessani kisoihin. Onneksi lähtöaamuna eli perjantaina olo oli jo parempi.

Lauantaina oli kisapäivä, minulla oli taas ottelut vasta iltapäivällä joten sain jälleen ihanan rauhallisen aamun. Välttääkseni ”hallikuolemaa” menin muutama tunti ennen sarjani alkua kisapaikalle. Sain hyvät lämmöt ja lähdin tatamille. Vastassa minulla oli sveitsiläinen EM hopeamitalisti. Alusta asti tuntui että pysyin tytön vauhdissa ja sain estettyä tämän hyökkäykset. Samoin hän onnistui kuitenkin estämään minun onnistumiseni. Puolin ja toisin monta yritystä oli ja jokunen lippukin silloin tällöin heilahti, mutta pisteitä ei tullut ja ottelu päättyi 0-0. Se johti tuomariäänestykseen, jonka Sveitsi vei 4-1. Hän eteni semifinaaliin asti, mutta sen hävisi yhdellä pisteellä. Ei siis keräily-otteluita minulle. Vaikka tuo yksi matsi ei mennytkään huonosti, se tietysti vähän harmittaa kun leikki jäi niin lyhyeen.Ja tietysti jälkeenpäin on helpppo jossitella mitä olisin voinut tehdä paremmin. Jonkun verrann on myös hyvä analysoida omaa tekemistä, ensi kerralla ottaisin vähän erilaisen taktiikan.


Lohduttavaa kaikessa on se, kun tajusin että varmaankin vain viisi meistä 55 naisesta oli tyytyväisiä tulokseensa. Neljä mitalistia pääsivät palkintopallille, heitä varmasti hymyilytti, sekä yksi Islantilainen joka ylitti itsensä pääsemällä kolmannelle kierrokselle. Tyttö on kierrellyt aika paljon samoja kisoja kuin minäkin, mutta koskaan ennen en ollut nähnyt hänen voittavan yhtään matsia. Voi sitä iloa joka paistoi sekä tytön, että tämän valmentajan kasvoilta. Vaikka tyttö hävisi kolmannen kierroksen, hän vain hymyili tuomarin julistaessa voittajaa. Ihan syystä, hän oli todellakin ylittänyt itsensä ja ottanut hienoja pisteitä.
Mutta tosiaan, minun ihailemiani sarjani huippuja tippui myös ensimmäisellä kierroksella, se antaa toivoa että minullakin on mahdollisuuksia.


Tämä oli kuitenkin kisakauden päätöskilpailu ja nyt on aika taas pistää passi hetkeksi aikaa hyllylle ja keskittyä laadukkaisiin treeneihin lähinnä kotisalilla ja kotimaan leireillä. Tuntuu kivalta taas saada tavallinen arki- ja viikkorytmi hetkeksi aikaa ja päästä kehittämään juttuja joita on huomannut kisakaudella puutteellisiksi. Tähän kilpailukauteen olen kuitenkin tyytyväinen, onnistumisia tuli, kongreettisimpana Premier leaguen mitali Istanbulissa.

Myös uusia tuulia, eli koulun ja urheilun yhdistämistä jännitin kovasti. Hyvin se on kuitenkin sujunut ja olen saanut mielekästä tekemistä karaten ohelle, jota kaipasinkin. Kivasti myös opettajat ovat kertoneet mahdollisuuksista suorittaa opiskeluja sovelletusti tai hitaammin kuin muu ryhmä.
Tällä hetkellä istuskelen koulun penkillä, ja kohta jatkan istumista autossa, suuntana Pori ja aluetreenit.

Hyvää loppuviikkoa!

-Titta

 <a href="http://www.bloglovin.com/blog/14106233/?claim=ecpumyrupdj">Follow my blog with Bloglovin</a>



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti