Hellurei!
Taas on pari viikkoa vierähtänyt. Saksan Coburgissa olin karate1 Premier leaguen kilpailuissa. Coburg oli pieni ja idyllinen kaupunki. Ruoan kanssa meillä ei jostain syystä ollut kovin hyvä tuuri, eikä muutenkaan kovin hyvä jälkimaku kaupungista jäänyt:Olin varannut ja maksanut meille jo suomesta taksimatkat lentokentältä Coburgiin ja takaisin(1,5h ajomatka/suunta). Menomatka sujui ongelmitta, meitä oli hyväntuulinen taksikuski vastassa.
Paluumatka sen sijaan oli mutkikkaampi. Pitkän kisapäivän jälkeen aloin selvittää mihin aikaan tarkalleen taksi olisi tulossa, sillä kone lähti aikaisin aamulla ja aamuyöllä oli tarkoitus jättää Coburg. Noh, monen soittoyrityksen, sähköpostin ja hotellin respassa itkemisen jälkeen en ollut yhtään viisaampi eikä auttanut kuin varata uusi taksi ja mennä pariksi tunniksi nukkumaan. Nyt olen epätoivoisesti lähetellyt sähköpostia ja koittanut saada rahoja takaisin. Säätöä aina sattuu, onneksi silti kerettiin lennolle.
Kisapäivän aamu oli kuitenkin ihana! Minulla oli matsit vasta ilta-päivällä, joten sain rauhallisen aamun. Heräsin ilman kelloa, söin hitaasti aamupalan, kävin ostamassa eväät, jonka jälkeen menin vielä pariksi tunniksi jumittamaan huoneeseen, pelasin Candy crush sagaa ja katselin tulevien vastustajieni matseja. Sitten hyppäsin taksiin ja olin kisapaikalla. Siellä vasta alkoi jännittämään ja syke nousemaan. Matseista jäi tavallaan ristiriitainen fiilis. Toisaalta meni hyvin, onnistuin ensimmäistä kertaa parissa jutussa, joita oltiin koko kesä työstetty. Ja sain tehtyä muutaman todella laadukkaan pisteen. Kuitenkin kehitettävää ja työstettävää jäi paljon. Eniten kirpaisi kolmannen kierroksen matsi, johon kilpailuni päättyi. Se oli tuttua naista, Norjalaista MM-hopeamitalistia Gitteä vastaan jonka kanssa ollaan treenattukin parilla leirillä paljon yhdessä. Tuo taisi olla neljäs kerta kun otin häntä vastaan, ja neljäs tappio. Johdin vielä 1-0 kun ottelua oli kolme sekuntia jäljellä. Sitten tein virheen josta Gitte rankaisi ja tilanne oli 1-1. Aika loppui ja oli tuomariäänestyksen aika, jossa liput jälleen kerran kääntyivät Norjaan ja minä lähdin suihkuun. Ei muuta kuin lisää treenaamaan, erityisesti mitä viimeisellä kymmenellä sekunnilla kuuluu tehdä.
 |
| Kuva: Janne Karttunen |
Saksan jälkeisestä viikosta minulla ei ole paljoakaan muistikuvia, treenasin paljon, kävin koulua ja kaiken laista muutakin ohjelmaa tuolle viikolle oli kertynyt. Joka ilta lopulta kotiin päästyäni tirautin muutaman kyyneleen kun vaan väsytti niin paljon. Viikonloppuna sitten lepäilin ja saatiin Porilaisetkin meille vierailulle treenaamaan.
Tätä kirjoittelen jälleen Saksan maalta, Berliinistä tällä kertaa. Täältä kerron lähitulevaisuudessa enemmän. Paljon on nähtävää ja tehtävää.
Adíos!
-Titta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti