28.9.2015

Onnen kyyneleitä ja vatsatautia

Onpas vierähtänyt paljon aikaa viimepostauksesta! Ja paljon on tapahtunut siinä välissä. Turkin karate1 premier leaguen kilpailu tuli ja meni. Ja meni hienommin kuin ikinä. Etenin sarjassani pronssiotteluun, jossa viimesekunnilla ratkaisin ja voitin ottelun sarjani maailman rankingin ykkösnaista vastaan. Naista jonka puhtaita tekniikoita ja itsevarmuutta olin ihaillut kauan. That was a big deal! Ottelun jälkeen oli todella epätodellinen ja vaan niin ilonen fiilis. Juoksin halaamaan iskää ja muutama kyynelkin taisi silmänurkkaan yrittää. 

Vaikka tuo kilpailu olikin vain yksi muiden joukossa, on sillä minulle iso merkitys. Vaikka tippuisin koko loppuvuoden kilpailuissa ensimmäisellä kierroksella, tiedän että on MAHDOLLISTA että voin voittaa kenet tahansa. Se antaa motivootiota treeneihin ja uskoa itseeni.

Eikä siinä vielä kaikki! Meidän seuran Emma nappasi pronssia myös, voi sitä onnea kunnen tiennyt miten päin olla kun olin niin iloinen hänen puolestaan!


Turkissa silmäni aukesivat myös entistä enemmän sille, kuinka hieno kulttuuri karatessa urheilijoiden välillä on. Harvassa ovat ne urheilijat jotka käytävällä vastaantullessa jättävät vastaamatta hymyyn. Pronssiottelun jälkeen puolitutut urheilijat ja valmentajat tulivat onnittelemaan tai halaamaan. Jopa alkukierrosten vastustajani tulivat kättelemään vastaantullessa. Huikeeta!



Mitäs muuta?

Koulu on alkanut rullamaan ja päivät tuntuvat kevyemmiltä kun porukka  ja toimintamallit alkavat olla tuttuja. Olen todella nauttinut opiskelusta ja siitä että päivissä on ihan uudenlainen rytmi. 

Pari viikkoa sitten iski kova vatsatauti ja jouduin jättämään tampereen Finnish Openin valitettavasti väliin. Painoa tippui viisi kiloa ja jokunen päivä meni siitä palautuessakin. 


Viimeviikonloppuna olin kuitenkin jo siinä kunnossa että pystyin osallistumaan maajoukkueleirille. Oli todella kiva olla pitkästä olla leirillä Pajulahdessa. Hyviä treenejä ja treenikavereita!


Nyt istun lentokoneessa ja suuntana on Saksan Coburg, jossa järjestetään karate1 Premier leaguen kisa. Fiilis on hyvä. Treeneissä on kulkenut hyvin ja tuntuu kivalta mennä ottelemaan. Coburgissa ei olekaan ennen kisoja järjestetty, on mielenkiintoista nähdä millaisesta kaupungista on kyse. Iso kisa on taas kyseessä, sarjaani on ilmoittautunut 49 ottelijaa. Katsotaan mihin tästä Honkilahtelaisesta tällä kertaa on. 

Ihanaa syksyistä viikonloppua!

-Titta

4.9.2015

Uusia tuulia

Kulunut viikko on ollut pullollaan uusia tuulia. Toukokuussa aloitimme "sissileirin" kotikylässäni Honkilahdessa. Emme käyneet yhdelläkään leirillä tai kisoissa, vaan keskityimme treenaamaan laadukkaasti kotisalilla. Se oli hyvä päätös ja tuntui, että menin eteenpäin.
Tuntui kuitenkin ihanalta palata ihmisten ilmoille viikonloppuna. Suuntana oli Lahti ja Belgialaisen monikertaisen maailmanmestarin ja nykyään huippuja valmentavan Junior Lefevren leiri. Hiki virtasi ja jalat hapottivat,silti fiilis oli hyvä ja innostunut.Reissu kokonaisuudessaankin oli hyvä. Saimme  meidän seuran porukalla nukkua treenisalilla tatameilla ja illalla temppuiltiin, pelleiltiin ja hihiteltiin mahat kippurassa. Kyllä uni pitkän päivän jälkeen maittoi. 
Maanantaina pidinkin kunnon löysäilypäivän, nukuin pitkään, istuskelin Aurajoen rannassa ystävän kanssa,lueskelin lehtiä,otin päikkärit parvekkeella ja suorastaan tylsistyin. Tiesin nimittäin että loppuviikko olisi menoa. Aloitin tiistaina koulun. Se tuntui aika hassulta parin vuoden jälkeen. Hyvältä kuitenkin näin parin päivän kokemuksella vaikuttaa. Vaikka olenkin ollut todella väsynyt koulupäivien jälkeen vaikka ei olla edes aloitettu opiskelua vielä. Tuo uusiin ihmisiin tutustuminen on rankkaa. Vaikka hyviltä tyypeiltä vaikuttavat nuo koulutoverit. Noh, onneksi pääsen perjantaina Istanbuliin lepäämään. Minulla on matsit vasta sunnuntaina, joten ehdin hyvin orientoitua ja keskittyä pelkästään kisoihin pari päivää. Kilpailut eivät olekkaan mitkään helpot kisakauden avauskilpailut, vaan karate1 premier leaguen kisat, jonne tulee sarjani huippuja ympäri maailmaa. Mielenkiintoista mennä katsomaan mihin rahkeet riittävät tällä kertaa. 

Hyvää loppuviikkoa!

-Titta